Ilkka Kuusisto

NAINEN KUIN JÄÄTYNYT SAMPPANJA –
PIENOISOOPPERA AINO KALLAKSEN ELÄMÄSTÄ

Uusintaensi-ilta 6.10.2022 klo 19.00, Eino Säisä -sali, Iisalmen Kulttuurikeskus (Torstaiklassiset -konserttisarja)

Esitys 6.5.2023 klo 19.00, Aleksanterin teatteri, Helsinki

Esitys 21.4.2024 klo 14.00, Brahe-sali, Lieksa, Pielinen Soi -festivaali

Esitys 4.7.2024, Kajaanin Runoviikko

Kaksinäytöksinen pienoisooppera (1999) Aino Kallaksen päiväkirjojen pohjalta. Aino Piirolan kirjoittaman näytelmän pohjalta libreton muokannut Ilkka Kuusisto.

“Tuhkani on vietävä laivalla keskelle Suomenlahtea ja siellä jätettävä tuulien haltuun. Minä kuulun maailmalle”. Aino Kallas

Yhteistyössä: Opera Nova & Nova Records

Monipuolinen Ilkka Kuusisto (s. 1933) on suomalaisen musiikkielämän kameleontti: hänellä on säveltäjänä kyky vaihtaa väriä teosten tunnelmien ja aihepiirien mukaan. Kuusisto on säveltänyt noin parikymmentä oopperaa – hän on Suomen tuotteliain oopperasäveltäjä.

Oopperoidensa tekstien valinnoissa Kuusisto on ollut kaikkiruokainen. Hänelle on tärkeää, että teksti herättää musiikillisia mielleyhtymiä ja on sisällöltään monimerkityksinen. Hänen oopperoissaan musiikki elää tekstin ehdoilla, laulullisuutta korostaa vielä säestävän kudoksen homofonisuus. Kuusiston musiikki säilyttää yleensä vahvan tonaalisen pohjan, ja soinnutus noudattaa viihdemusiikista tuttua tunteikkuutta nelisointuineen.

Librettojen erilaisuus on johtanut siihen, että oopperat poikkeavat hyvinkin voimakkaasti toisistaan: kirjo ulottuu kunnianhimoisesta Kalevalaan perustuvasta oopperasta kepeämpiin kansanoopperoihin ja lastenoopperoihin.

Nainen kuin jäätynyt samppanja (1999) on tiivistunnelmainen ja rakenteeltaan ehyt pienoisooppera mezzosopraanolle, miestanssijalle ja kolmelle soittajalle (piano, viulu ja sello). Tässä oopperassa Kuusisto siirtyi onnistuneesti kamarimusiikilliseen ilmaisuun.

Teksti perustuu kirjailija Aino Kallaksen päiväkirjamerkintöihin, joista välittyvät ajatukset taiteilijan kutsumuksesta ja taiteellisen työn pyrkimyksestä rehellisyyteen. Kallas ei kaihda kirjoittaa kipeistäkään ja paheksuntaa herättävistä aiheista. Kaksinäytöksinen ooppera ei kuitenkaan ole historiallinen elämäkerta, vaan pikemminkin mielentilojen ja tunnelmien kuvaus.

Musiikillisesti Kuusisto on yltänyt yhteen parhaista teoksistaan. Kertomuksen intiimi olemus välittyy vangitsevassa musiikissa, jonka romantisoiva tyyli palautuu 1900-luvun alun ilmapiiriin; sitä tehostaa pianotrio, tuon ajan suosittu salonkikokoonpano.